Jos kulkurin varpaita paleltaa,
       hän tanssii sen kulkurin polkan.
               Taas jaksaa kulkija vaeltaa,
       kiertää maasta hän joka kolkan.
 
               Jos nälkä ei mene ohi,
       heittää kulkuri ongen veteen.
               Kaikki on hyvin, -tuli lohi,
       siirty saapas toisen eteen.
 
               Ilta tulee ja jalka painaa,
       suuntaa uninen vanhaan latoon.
               Pehmeää petiä yöksi lainaa,
       nojaa päänsä heinä satoon. 
 
                Soittaa aamua hepokatin viulu,
       ottaa kulkija suunnan tiukan.
                Täyttyy maidosta lypsäjän kiulu,
       riittää kulkijan kuksaankin hiukan.
 
                Jos kulkurin jalkaa antura hiertää,
       hän ehkä muistaa kodin.
                Miettii miksi aina maata kiertää,
       -miksi onnesta täällä sodin?