Nyt kylmästi tuulee pohjoisesta,
          tuulet kesää pois pyyhkii.
                Etelärannan puut valittaa kauhusta,
           -rannan kaislat huojuen nyyhkii.
 
                Laine korkealle taas lyö,
           meri vaahtoaa valkeana.
                Sortaa rantatietä aaltoin työ,
            -odottaa luonto ankeana.
 
                On ruska kesän viimeinen ilonaihe,
            se viimein syksylle silmät avaa.
                Nyt alkaa pimeiden öiden vaihe,
            -talven merkkejä ihminen luonnosta tavaa.
 
                Soi syksyn säveltä metsän puut,
            ja rannan haapa huokaa.
                 Laulaa syksyn sointuja suru suut:
            "meille kesä takaisin tuokaa"!