Veneen vieressä , lähellä pohjaa, ui iso lahna. Se herättää vaistot kalastajan. -"Hellepäivä, ei kala syö!" Sanoo vanha kansa. Pakko on kuitenkin kokeilla. Mato koukkuun ja pyytämään. Kirkkaassa vedessä nähdään, kuinka kala nappaa madon koukkuineen. -Se otti , se otti! Kiini on! Lahna taistelee hetken kovasti pyristellen. Vapa taipuu lengolle ja siima piirtää veteen viivaa. Sitten kala alkaa väsyä, se antaa jo melkein periksi. Vielä yksi epätoivoinen yritys pois haavista. Mutta pyytäjä voittaa. Hetki kalaa katsellaan, se valokuvataan. Ihmetellään miksi se ongittiin, sillä veneesähän on ruokaa muutenkin yllin kyllin. Kala on kaunis, terve ja elämänhaluinen. -Päästetään se vapaaksi! --Pyrstön heilahdus hyvästeiksi ja se katoaa veneen alle turvaan. Parin tunnin päästä, saaresta lähdön aikaan, lahna ui taas näkyville. Ihmetellään tuliko se kiittämään vapaudestaan!? Varmastikkaan se ei tiedä, kuinka lähellä paistinpannua se kävi! Nyt tiedetään, miltä niistä "oikeista urheilu- kalastajista" tuntuu, kun he kalan vapauttavat valokuvauksen jälkeen!