Sataman yö nostaa känsäisellä kädellään
            huurteista tuoppia kohden unohduksen aamua.
                  Nyt juhlii sumuinen ranta hiljaisilla sävelillään,
            keskiyötä palvoo ja menneisyyden haamua.
 
                   Lepää väsynyt hiljaa laiturissa maaten,
            tumma varjo kyljestä heijastuu veteen.
                   Laiva on kaukaa tullut takaa saarten,
            viimein tänne pysähtynyt kapakkamme eteen.
 
                    Kyljen ruosteläikät peittää yö varjoillaan,
            usva kuluneet kannet meikkaa.
                     Lisää huurteista unohdusta yössä tarjoillaan,
            -pilvestä kultainen kuu esiin loikkaa.
 
                     Laivan kohtalo päätetään kokouksessa yöllä,
            se saa seilata vielä viimeistä matkaa.
                     Viettää eläkeaikaansa laiva kevyellä työllä,
             viljavarastona kaupungin lahdella, - päiviään jatkaa.