Aurinko aamulla metsän takaa kurkisti,
       se koivikon voiletin värin kirkasti.
                  Aurinko noin kun valoa näytti,
       Se hetkeksi sydämen riemulla täytti.
 
                   Taas hämärään vaipui kaunis aamu.
       Hiipi varjoista esiin syksyn haamu.
                   Runsaasti vettä se maisemaan roiski.
       Sateen jälkeen tiellä, -lätäköt loiski.
 
                   Marraskuun pimeät mieltä painaa.
       Syksy ei meille iloa lainaa.
                   Talven sopisi tulla lunta tuoden.
        Valon jo meille ja sydämiin suoden!