Jokainen meistä omassa pienessä 

                mailmassaan tietään polkee.
                Jotkut yksin ja aina ikävässä,
                ystävien tiet muualle kulkee.

 
                Toisten mailmoissa iloisissa nuorissa
                on aina juhlapäivä hauska.
                Soi sävel kepeä tanssilauluissa,
                ei tule mieleen suru ei tuska.

 
                Usein näet myös kulkijan kumaraisen
                vanhan, surullisen yksinäisen taivaltajan,
                keppiinsä nojaavan miehen tai naisen,
                joka kuitenkin kieltää toimet auttajan.

 
                On hänenkin pienessä mailmassaan
                vielä toiveita jäljellä monta.
                Jos vaikka kahvikupposta nauttiessaan
                seuraa saisi, se ei lienee mahdotonta.