Milloin värähtää kitaran kieli,
       se hyväilee tunteita rinnan.
            Näin kirkastuu ankea mieli,
       siks' soittimen laulaa annan.
 
             Jos murheissa taivaltaa soittaja,
       mollisävel soi niin suruisa.
             Ilosäveltä jos soittaa voittaja,
       kielet kitaran laulaa duurissa. 
 
             Mun kitarain vuoroin kumpaakin,
       soi sävelmää ilon ja kaihon.
             Myös elämä toistaa riemuakin,
        sekä tunnetta surun aidon.
 
             Vaan voittoon kumminkin nousten,
         soi sävelet herkät iloiset.
              Kitara murheista pois kaikoten,
         portit sydämen avaa salaiset.