No, niinhän siinä kävi kun vähän tuumattiinkin. Kylmä tuli Juhannus kelistä. Kanssa veneilijät ja naapurit nauttivat "sisäisiä villapaitoja" ahkerasti, saadakseen lämmön pysymään nutun sisäpuolella. 

                   Oltiin jo torstaina saaressa, joka oli valittu Juhannuksen vietto paikaksi. Eka yö oli suorastaan hyytävän kylmä. Eikä lämmityslaite suostunut toimimaan. Lämpömittari huiteli jossain kolmen ja viiden asteen kieppeillä. Aamu kuumine juomineen ja aamupaoineen, tuli onneksi lähes unettoman kieriskellyn ja levottomien pienten unijaksojen jälkeen viimein -pelastajana . Päivä sujui rattoisasti naapuriveneilijöiden kanssa keskustellessa ja askareita toimittaen, eikä ollut kylmäkään kun piti liikettä yllä. Sadekuuroja tulla ropisteli aina silloin tällöin, niin yöllä kuin päivälläkin. Juhannus aatto oli kelien puolesta saaressa aika ankea. Perinteinen aatton Grillausjuhlakin vietettiin veneen sisätiloissa. Allekirjoittanut yritti kehitellä päässään jotain keksintöä, turvatakseen seuraavan yön nukkumisen lämpöisemmissä oloissa. Aivot jauhoivat saman pulan kimpussa koko päivän, ja kun ilta koitti, oli suunnitelma valmis. Kaivoin myrskyfokan keulapiikistä esiin. Siitä viritin koijani päälle pienen laavun, jonka yläpäässä oli vain pieni henkitysaukko. Avopuoliso on sen verran kuumaverinen, ettei suostunut samanlaiseen telttaan nukkumaan, vaan pärjäsi kahdella makuusäkillä näissä arktisissa oloissa. Minä puolestani onnittelin itseäni laavussani, sinne muodostui äkkiä oma suljettu ilmastonsa, joka oli kesäisen lämmin. Uni maistui todella hyvin edellisen yön nukkumattomuudesta johtuen. Juhannuspäivään nousin virkeänä ja hyvin levänneenä. Ilmakin alkoi osoittaa jo paranemisen merkkejä, joten tulihan tästä kuitenkin ihan mukava Juhannus rupeama kaikesta huolimatta. Sunnuntai korvasi kaikki kärsityt kelit kauniilla auringon paisteellaan. Tuli sellainen kesäinen tunne, -selittämätön  nyt se kesä alkaa, -tieto kulki aivoihin kesäisten tuoksujen myötä. --Niimpä taisi tosiaan alkaakin!!