Monen merille lähtijän tarkoituksena ei entisaikoina ollut sitoutua ammattiin pitkäksi ajaksi. Perimmäisenä tarkoituksena oli vain päästä siirtolaiseksi johonkin houkuttelevaan maahan. Merimiesammatti jäi vain niin lyhyeksi, kuin matka tuohon maahan kesti. Laivan saapuessa sopivaan satamaan, karkasi kyseinen ahteriseilori heti alukselta. Nämä niinsanotut harkitut ahteriseilaukset eroavat kuitenkin olennaisesti humalan takia, tai jostain muusta syystä, vahingossa laivasta jäänneistä ahteriseiloreista. He pyrkivät pääsemään laivalleen takaisin, keinolla millä tahansa, mahdollisimman nopeasti. Usein he saavuttavatkin laivan jo seuraavassa  satamassa, mikäli kyseessä on saman maan satamasta -satamaan siftaus.  

                                      Ameriikkaan, Austraaliaan ja Etelä-Afrikkaan tarkoituksella karanneiden merimiesten merkitys siirtolaisuuden alullepanijoina oli merkittävä. Myös Brittein saarille karattiin halukkaasti. Ahteriseiloreita ts. karkureita varten laadittiin ankaria merimieslakeja 1800 -luvulla. Kyseisen vuosisadan keskivaiheilla oli voimassa merimieslaki joka määräsi karkurin kuuden vuoden sotapalvelukseen. Tai vaihtoehtoisesti samaksi ajaksi yleisiin töihin. Myös piiskaaminen ja vesileipä rangaistukset olivat yleisiä noina aikoina. Aivan 1800-luvun loppuneljänneksellä merilaki muuttui siten, että karkurin rangaistukseksi tuli 3- 6 kuukautta vankeutta. Mikäli karkuri kuitenkin palasi vapaaehtoisesti takaisin, palannutta rankaistiin vain 20- 100 markan sakolla. Jos ahteriseilori oli varaton, hänet tuomittiin 3- 6 kuukauden vankeus rangaístukseen.

                                      Nykyisin ahteriseilorit mainitaan usein patalaiskoiksi miehiksi, joiden häipymisestä laivalta, ovat kunnon merimiehet pelkästään kiitollisia. Vain harvoin sattuu että yhtiön tilalle lähettämä mies on yhtä surkeaa sorttia. Nyt löytyy runsaasti helpompia konsteja päästä haluttuun maahan. Joten sen laatuiset maasta toiseen muutot, kauppalaivoja hyväksi käyttäen ovat jo jääneet.  Nykyisinkin sattuu tosin laivasta poisjäämisiä vieraissa maissa. Ahteriseilauksen syynä on tällöin melkein aina satamassa nautittu alkoholi. Myös romanssit ulkomaalaisten neitojen kanssa aiheuttavat pois jäämisiä laivasta.  

                                       Laitetaan tähän vielä eräs toisenlainen ahteriseilaus tapahtuma. Eräässä laivassa oli päivittäin tapana ottaa merestä ämpärillinen vettä. Siitä mitattiin meriveden lämpötila ja muitakin vettä koskevia tietoja. Kokematon jungmanni komennettiin satunnaisesti toimeen. Poika sitoi ämpärin köyden tuikasti ranteensa ympäri ja rehvakkaasti pyörähten otti vauhtia lingotessaan ämpärin mereen. Laiva kulki yli viidentoista solmun vauhtia. Ämpäri osui sopivassa kulmassa mereen ja täyttyi salaman-nopeasti. Köysi kiristyi äkäisesti ja nykäisi sankarin reelingin yli mereen.  Eräs matruusi näki tapauksen ja juoksi prykälle huutaen:

                                       -Jungmanni seilasi ahteriin! Perämies katseli ihmeissään suu auki matruusia, ja tämä selvensi:

                                      -Laivapoika on meressä! Alus käännettiin ja seilattiin takaisin putoamispaikalle, joka toimi kesti kauan...... Onneksi kyseinen laivapoika oli kelluvaista sorttia, joten hän pelastui. Hän sai tempustaan  "ämpäri ahteriseilori" lisänimen.