kuva. www.rouhiaisenkivi.net
Joen törmältä, laavunsa suojasta,
katselee väsynyt mies jokea.
Tuli savuttaa silmiä kirvellen,
pannun kylkeen kerääntyy nuotion nokea.
Sataa vettä, melkein räntää
suurin pisaroin.
Syksyn kylmä iskee rajusti
puistain hartiohin.
-- Sota on viimein ohi,
-tähän on pian nouseva oma tupa.
On tukit jo kaadettu,
on miehellä valtion myöntämä lupa.
Kun tekee ahkerasti työnsä,
ei tunto myöhemmin soimaa.
Tuo ajatus ja kuuma kahvi,
-antaa lämpöä ja uutta voimaa.
Näkee mies, sodan mies, -uuden tuvan
törmällä joen.
Kaiken hän mielessään elää;
"-Aamulla verkon koen.
Viljaa leikkaan elon aikaan,
sadon suuren tahdon.
Taitavasti aion hoitaa, tämän
pienen tilan johdon".
2. Monet silmät katsoivat silloin
saloilta tulevaisuuteen.
Moni mies rakensi omaa elämää
uskoen huomiseen.
Oli taisteltu maa itsenäiseksi, oli
Suomi syntynyt uusi.
Lujalla työllä tyhjästä, tahdon voimin
maa viljava nousi.
---Nyt harmaina katsovat miehet nuo sodan,
uusia polvia noita.
Oi poikani, pois turhuuden toreita käy,
-maa itselles voita.
On vuoros tullut nyt olla se
oikea mies.
Joka taistella puolesta rauhan, ja
toisten ties.
Vaan ei aseeseen tarvitse tarttua aina,
ollakseen vahva.
Pidä itsesi miehenä vain, on käsissäs'
voiton kahva.
Kommentit