Oleillaan kannella ja katsellaan suuren sataman touhuja. Merimies joukko kiinittää huomionsa vartiosotilaisiin joita liikkuu kivääreineen pitkin laituria. Jokaisen laivan vieressä, on vielä erillinen, juuri sitä vartioiva sotilas.

                        -Kovat on toveri neuvostoliittolaisen vartiointi tehtävät. Tai oikeammin ajatellen, mitä ihmettä ne täällä oikein vartioi? Tuumailee Kalle, samalla kun katselee pitkäpiippuisella "torrakolla" varustettua sotilasta.  -No, Neuvostoliiton kansantasavallan omaisuutta tietenkin! Niin on vartioitava, ettei kukaan pääse sosialisoimaan mitään satamassa lojuvaa roinaa. Poosu sanoo tietäväisen näköisenä.  -Juu ne on kovia omimaan kaikenlaista! Varsinkin nuo heidän omat maamiehet. -Ovat tottuneet sellaiseen tyyliin noissa kolhooseissaan. Niissähän omistettaan yhteisesti kaikki paitsi maa. Sen omistaa kansan- tasavalta.  Puolikaskin osallistuu keskusteluun.  -Tosiaan, - sellaisissa kolhooseissahan nämä leippäänsä viljelevät. Nämä Kasakoiden, musikoiden ja maaorjien jälkeläiset. Juntunen myötäilee toisten juttuja.

                         -Ei tuo vahtisotilas kylläkään miltään kasakalta näytä, on meinaan pojalla sen verran nukkavieru mantteli päällä. Sähkö arvostelee laskusillan vieressä astelevaa sotilasta.  -Ei ole koiraa karvoihin katsominen, tiedä vaikka olisi itse Stenka Razin'in jälkeläisiä monen polven takaa. Ikekin aukaisee suunsa. 

                          Sotilas kai kuule nuo "Stenka Razin" sanat. Hän ottaa piruuttaan muutamia paraatimarssin askeleita kesken normaalin käppäilyn. Merimiehet kannella abloteeraavat komeille kukon askeleille. Sotamies röyhistää rintaansa ja tekee vielä muutaman juhlallisen käännöksen jalkaansa villisti potkaisten. Huumorissa löytyy ison maan sotilaallakin.   -Niin on kuin kukko tunkiolla, ei puutu kuin kanalauma perästä kaakottamasta, ja kannukset! Rampe katselee vähän karsaan äkseeraavaa sotilasta.  -Pakko kai niidenkin on vartioida mitä käsketään. Jos ei tottele, niin voi tulla yhdensuuntaislippu Siperiaan. Juntunen sympatiseeraa nukkavierua sotilasta.  -Justiinsa niin, - Siperian lakeus on suuri ja Olga siellä lunta lapioi! Sähkö vielä irrottelee tapaillen jonkun laulun nuottia sanomiselleen.

                         -On tosiaan tämän maan historia kirjava. On ollut maaorjuutta, kurjia oloja ja nälänhätää. Myös prameutta on täältä  keisarien ja tsaarien hoveista löytynyt runsaasti. Sotia ovat käyneet mailman sivu. Paremman puutteessa ovat keskenään kapinoineet milloin mistäkin. -Meitä kai eniten jurppii ne Mainilan laukauksista alkaneet talvi-, ja jatkosota. Onneksi nuo meidän isämme olivat niin kovia naamoja, että saimme pitää 1917 saadun itsenäisyytemme! Poosu innostuu muistelemaan menneitä.

                         Illan lähestyessä alkaa monen merimiehen menojalkaa pakottaa. Kuullaan jo muutamia ehdotuksia kaupungille lähdöstäkin. ..Mietitään asiaa, -vaikka tulos jo tiedetäänkin!

                                              Loppu.