Odottain istuu jo keiju kesän
   kevään orrella.
            Katselee veden sineä, kotkan pesän 
   reunalla korkealla. 
 
            Airiston laineet siellä liplattaa suloista,
   suven säveltä iloista.
             Tuuli kuljettaa siniseltä selällä purjetta, 
   vene värjäytyy auringon kilosta.
 
             Mitä se odottaa vielä keiju, 
   korkealta pesän reunalta tähystäin?  
             Juhannusta odottaa, -silloin alas leiju.
   taikojen aika on silloin.