Purje kun vetää ja laine laulaa,
      merimies silloin vain nauraa.
            Aalto kun lyö päin veneen keulaa,
      vaahto lentää ja meri pauhaa.
 
            On rinnassa tunne keveä
      se sykkii outoa rauhaa.
            Mieli on tyyni ja eheä,
       se purjehtii muistojen nauhaa. 
 
            Lyö siis laine ja keinu vene,
       anna kuiskata rannan kaislan.
            Pois vihdoin jo talvi mene,
       ote murtukoon jäisen pannan!