1. Kenellekään en kertonut sitä salaisuuttaan
silloin.
En tähdille kylmän syksyn, enkä kuullekkaan
illoin.
Vain tuulelle joka puhalsi vastaan,
kerroin huulin kalpein.
2. Tuuli tarinani rantaan ajoi,
haavan lehdille haviseville.
Lehdet mukanaan syksyn toi
metsille ja pelloille.
Punaisina ja keltaisina ne tarinaa kertoi
kylmille viimoille .
3. Metsästä hento kuiskaus kuului
kuihtuvan lehden:
-Älä kerro muille salaisuutta, joka tuli
mukana tuulen...---
Kun viimein kaikki talveen nukkui.
Jäi tieto niiden muistiin,
jotka taaskin maaksi muuttui.-----
Maa uutta voimaa, puille uusiin
lehtiin jälleen toi.
Keväällä uudet lehdet luonnolle eloa kertoi.
Uutta elämää soi kuiskaten,
taas leuto kevään tuuli hiljainen.
Kommentit