Suo vanhan kulkurin kulkea,
       maita ja mantuja vaeltaa.
              Anna onni syliin sulkea,
        hetken sen kauneus omistaa.
 
               Suo laulun kunnailla kaikua,
        ja salon riemua soida.
               Taas iloisen naurun raikua,
        anna kulkurin hyvin voida.
 
                 Iltanuotio kun viimein syttyy,
        se lämpöä yöhön tuokoon.
                 Rinta jos murheilla täyttyy,
        riemua aamu taas luokoon.
 
                 Anna kestää kulkurin jalan,
        sen  taipaleelta saadun tuskan.
                 Suo löytyä lohdun palan,
        keskeltä pilven niin mustan.