Sieltä se taas tulla tupsahti,
tuo kevään keveä keiju.
Tuli vuorten takaa, puusta alas tuiskahti.
Pirskotteli taikapölyt, eteesi hyöhenenä leijui.
Sanoi: - Nyt on aika viedä jo veneesi veteen!
Älä enää talvea muistele, siirrä
katseesi jo suoraan eteen!
-Uusi kesä jälleen muistoihisi piirrä.
-- Pian on taas laine lämmin,
soi säveltään kesän tuulet.
Siis laske veneesi veteen jo viimein,
näin kuiski jo saaren haavat, - kutsun kuulet.
Taas selkää souda, saarta kierrä siellä,
missä aatos niin usein talvella käy.
Älä veneesi keulalta veden kohinaa kiellä.
Kulje kesää kaunista kohti, -ei siellä murheita näy. --
Kommentit