Silloin kauan sitten, kun meikäläinen oli vielä pieni miehenalku, tuli miehenmallia katsottua aina lähinnä olevasta sukulaismiehestä. Usein sellainen oli äidin isä, ukki. Ukki oli vannoutunut tupakkimies ja poltteli siihen aikaan kovasti suosiossa ollutta pilliklubia. Tuo pilliklubi savuke oli erikoisen näköinen tupakka jossa oli mukaan rakennettu holkkiosa ihan siinä savukkeen yhteydessä, eli puolet savukkeesta oli juuri tuota tyhjää pahviholkkia. Muutenkin savuke oli paljon ohkaisempi kuin normaali savukkeet, eli "pöllit" niinkuin klubimiehet niitä paksumpia tupakkeja kutsuivat. Niin kuin kaikilla savukkeen polttajilla oli myös klubimiehillä omat piintyneet tapansa ennen varsinaista tupakan sytyttämistä. Toiset tyytyivät vain kopauttamaan tupakalla sen pahvista rasiaa ja kevyesti puhaltamaan holkista tupakan irtomuruset pois ennen sytytystä. Tapoja oli lähes yhtä monia kuin tupakoivia miehiäkin. 
              Ukilla oli omat huolelliset tapansa. Ensin hän peukalollaan paineli kevyesti tupakkaosan päätä varmistaen ettei arvokkaat tupakka muruset pääse karkaamaan sieltä pois. Sitten seurasi tuo kopautus askin kanteen. Seuraavaksi hän kevyesti puhalsi holkkiosaan, jonka jälkeen seurasi vielä holkkiosan muotoilu. Peukalon ja etusormen välissä hän painoi holkkiosan keskelle pienen klommon, samalla tavoin hän painoin myös holkkiosan suuhun tulevaan osaan, ensin savuketta neljänneskierroksen käännettyään, valmiiksi litteän osan. Tuosta osasta oli sitten helppo välillä puraista savuke vaikka hampaiden väliin, jos työ vaati molemmat kädet mukaan toimeen. Klubisavukkeilla oli sellainen ominaisuus, että ne ilman pientä imua helposti sammuivat, joten oli järkevää toimia niin että savuke oli koko ajan suussa. 
              Noita tupakan sytytykseen liityviä toimia ja tietysti myös nautinnollista polttamista minä seurasin ihaillen, toivoen pian saavani itsekin ryhryä tupakoimaan. Eräänä kauniina päivänä ukki, varmasti huomattuaan minun ihailevat silmäykseni, tarjosi muina miehinä minulle savukkeen samalla kun otti itse. Minä seurasin ensin hänen sytytys rituaalinsa vesi kielellä, ja katsoin vielä kaiken tarkasti, vaikka uskoinkin jo hallitsevani toimen. Painelin jo siinä odotellessani varovaisesti savukkeen päätä samoin kuin näin ukin tekevän. Viimein ukki sai valmiiksi oman savukkeensa ja sytytti sen. Hän ojensi klubiaskin minulle kopautusta varten.Olin onneni kukkuloilla ja kopautin rehvakkaasti. Samantien oli jo seuraavassa vaiheessa painelemassa savukkkeen holkkiosaan oikeaa muotoa. Sain muotoilun valmiiksi samalla muistaen puhalluksen jääneen väliin. Siispä oikaisin  klommoja vähän ja päätin suorittaa reippaan puhalluksen, jotta irtoporot varmasti holkista poistuisivat. -Puuuuh, puhalsin huomaten samalla kuinka savukkeesta lensi jotain ulos. Katsoin tarkemmin ja huomasin kuinka koko tupakkasatsi oli lentänyt ulos. Tupakkapaperi roikkui alakuloisen näköisenä heti holkin jälkeen suoraan alaspäin. Taisin yrittää kirota miehekkäästi, mutta kirouskin vaimeni valtavan pettymyksen myötä. Katsoin ukkia joka sanoi: No, ei se mitään! Koitetaan vuoden päästä uudestaan. Kyllä se silloin jo varmasti onnistuu, ja pääset sinäkin tupakoimaan!!! -Joten eipä tullut minusta tupakkimiestä ihan liian nuorena!!!