Untuvainen maininki unen purtta lyö,
        sillä purjehtii unen harmaa ukko.
              Iltaa purjehtii kunnes saapuu yö,
        seilaa kunnes aamua laulaa kukko.
 
              Aamuhämärissä viimein suuntaa valkamaan,
        soutamaan ukko joutuu viimeisen mailin.
               Herättää matkustajat perillä unistaan,
        unipurren laituriin kiinittää, laskee seilin.  
 
               Uniset matkustajat herää vuoteistaan,
        ihmetellen hieromaan unisia silmiään.
               Muistaen vain pienen tovin unestaan,
         he jäävät huoneidensa hämärään.
 
               Unen harmaa ukko kävelee kohden,
         metsän varjoisampaa pimeää puolta.   
               On aika nyt vuorostaan yötyöläisen,
          levätä tovi, ennen uutta purjehdustointa.
 
                Onton suuren puun sisälle ukko,
          ryömii uniaan makeita vetelemään.
               Untaan vartio komea teerikukko,
          Joka saapui asunnonvaltajaa ihmettelemään.