Seilattiin eräällä Suomen kauppalaivaston komealla aluksella kohden koti Suomea. Kielin kanavalta oli ostettu tuliaisia ja kaikkea tarvittavaa tavaraa edullisesti. Laiva jatkoi matkaa iloisissa tunnelmissa kotia kohden.

                     Poosu oli tilannut Kielistä mangnetofonin iltojensa ratoksi ja ajankuluksi. Kaikkien merimiesten mielestä peli oli komea. Poosu toohasi messissä pienessä nousukännissä, työntäen mikrofonia milloin kenenkin nenän alle.

                     "Laula siihen jotakin, no laula nyt!" Kalle oli nyt uhrina tuolle sitkeälle "manguttajalle", sellaiseksi oli poosu itse nauhoittamisen ristinyt. -"Varjele luoja ihmisen lasta merimiehen muijaksi joutumasta. Merimiehen muija ja kalamiehen koira ne yhdessä rannalla ruikuttaa!" Kalle hoilasi Poosun mieliksi laulun ensimmäisen säkeistön. Nyt Poosu kelasi jo nauhaa taaksepäin. Kun aparaatti sitten toisti kuuliaisesti Kallen laulun, oli Poosu revetä liitoksistaan.

                     -"Kuunnelkaa pojat, kyllä tulee komiasti ulos, -häh?" Poosu tuijotti haastavan näköisenä muita. Ahavoituneiden kasvojen ylätuolella oleva, tumma pörröinen tukka, tekee hänestä vähän peikon näköisen. Kova karjuminen, joka  kuuluu poosun mielestä toimen kuvaan, on tehnyt hänen äänestään eräänlaisen raspibasson. Kaikki kehuvat hienoa valintaa ostoksen suhteen. Mahtavaa että hän osasi valita noin hienon Saksalaisen laatupelin. Innoissaan poosu menee hyttiinsä, josta alkaa kuulua pahan- kuuloista laulun mörinää. Toiset ovat tyytyväisiä kun pääsevät eroon sitkeästä "manguttajasta". 

                     Kuluu tovi ja seurataan laivan venttiilistä kuinka Itämeren, suuret Ruotsin rannikolla olevat saaret, Oolanti ja Gotlanti ilmestyvät maisemaan.... Poosun hytistä alkaa kuulua kovaa kiroilua. Joten mennään joukolla katsomaan minkä raivarin mies on saanut? Sankari avaa oven mangnetofooni nauhoihin kietoutuneena. Nauhoja on seonnut kaulan ympärille ja käsiin yhdeksi vyyhdeksi. Poosun silmät seisovat päässä. "Peikko" on pahasti tärähtäneen näköinen. 

                     -"Perkeleen manggu minkäs teit!" Huuto kuuluu möreänä bassona ympäri ahteria. Opiskin, konepuolen messitä, tulee katsomaan mikä on hätänä. -"S-tanan sakemannit, tämmösen pirun värkin, ovat tehneet ihmisen riesaksi!" Kongi kaikaa poosun raivon myötä. -"Heh, heh ei sovi tekniset laitteet ja viina yhteen, pitää olla pää selvä kun ryhtyy pelaamaan äänittäjää." Eräs matruusi lohkaisee, mutta älyää olla sanomatta muuta leikillistä, nähdessään poosun vauhkon ilmeen. -   " Ei perkele, mää heitän sen mereen, ei tämmöstä mies kestä!"... -"Älä nyt sentään heitä mereen hyvää peliä, eihän siinä ole kuin nauhat "vähän" sekaisin." Opis rauhoittelee. Liki liippaa ettei poosu linkoa kapistusta mereen. Opis kuitenkin lupaa maksaa pelistä käypäsen hinnan. Poosun päässä raksuttaa hetken laskukone. Hän luopuu aikeistaan järjestää kaloille "kututoosa". Poosu poistuu hyttiinsä rauhoitus ryypyille. Opis menee "mankku" kainalossa konepuolen messiin. Opis on  musiikki miehiä. Hän soittelee kitaraa omaksi ilokseen hytissään. Tuossa toimessa olisi mangnetofoni hänelle suureksi avuksi.

                     Asiaa puitiin myöhemmin merimiesten keskuudessa. Oltiin varmoja että homma meni oikein. Poosu olisi, ennenmin tai myöhemmin, manguttanut itsensä mielipuolisuuden partaalle kännipäissään. -Joten oikeaan osoitteeseen mankka lopuksi joutui!