Hän purjehti ajassa vuotta monta,

viimein katsoi taakseen.

                    Näki peräaallon siellä seuraavan alusta,

se taipui loivana - vanaveteen.

                    Myös eletyn elämän takanaan,

näki päältä laineiden keinuvain.

                    -Sitä kuljettaa aina mukanaan,

siellä sisällä muistojen uinuvain.

 

                      On vanavetesi läheltä jyrkkä ja vaahtoava,

vaan kaukana tyyni ja loiva.

                       On lähellä muisto tunteista kuohuava,

mutt' kaukana -hiljaa soiva.

                        Ei nouse poskille palo tunteiden,

jos kauan on hetkistä onnen.

                        Vaan posket palaa -niin tunnen,

-jos tapahtui kaikki äsken.

 

                        Vain laivassa muistojen vanhus purjehtii.

On ehkä mielessään kaipuu.

                       Hän haaveillen aikoja menneitä miettii,

pois nykyhetkestä -hiljaa vaipuu. 

                        Ne muistot vanhat on kauniit sieltä,

-takaa vuosikymmenten jonon.

                        Puhuttiin siellä -vain onnen kieltä.

Tänään voiko -haveet sammuttaa janon.