Hän purjehti ajassa vuotta monta,
viimein katsoi taakseen.
Näki peräaallon siellä seuraavan alusta,
se taipui loivana - vanaveteen.
Myös eletyn elämän takanaan,
näki päältä laineiden keinuvain.
-Sitä kuljettaa aina mukanaan,
siellä sisällä muistojen uinuvain.
On vanavetesi läheltä jyrkkä ja vaahtoava,
vaan kaukana tyyni ja loiva.
On lähellä muisto tunteista kuohuava,
mutt' kaukana -hiljaa soiva.
Ei nouse poskille palo tunteiden,
jos kauan on hetkistä onnen.
Vaan posket palaa -niin tunnen,
-jos tapahtui kaikki äsken.
Vain laivassa muistojen vanhus purjehtii.
On ehkä mielessään kaipuu.
Hän haaveillen aikoja menneitä miettii,
pois nykyhetkestä -hiljaa vaipuu.
Ne muistot vanhat on kauniit sieltä,
-takaa vuosikymmenten jonon.
Puhuttiin siellä -vain onnen kieltä.
Tänään voiko -haveet sammuttaa janon.
Kommentit