kuva: Meeri Pohjankukka.               

                   Täyss' purjein me seilaamme pohjoista kohti.
Usein meitä taivaan tähdet kotiin johti.
                  Ohjaamme harmaan kipparin antamaan suuntaan.
Katsomme öisin myös taivaan karttaan.
                   Mutt' haaveet maltamme mielistä jättää,-
emme anna tunteiden työtämme pettää!
                   Me teemme kunnolla merimies työmme.
Valvomme öisin, korppua nälkään syömme.
                  -Silloin kun puhaltaa idän tuuli, 
on aalto uhkaava, valtavan suuri!
                  -Vain hetkeksi pysähtyy sekstantin kulma.
Riittää,- on saatu taas paikka, -on vauhti julma!
                    
                    Neitosten joukko, on saaapunut rannalle.
Monet silmät katsovat tähyillen merelle.
                     -Joko näkyy kaukaa, ne valkeat purjeet hohtavat?
Nytkö miehemme meren takaa tulevat!
                      On muutama silmä huolesta ihan kostea.
Pyyhkii tyttösen käsi, -suolaista märkää poskea.
                       -Oi tulkaa miehemme rakkaat takaisin.
Sinun kanssasi mielelläni kotini jakaisin.-


                        Vihdoin saapuu pursi sataman rantaan.
Kädet ahkerat kantavat lastia aittaan.
                        Vaan silmät, -kaiken kertovat, -katsovat toisiin.
Ei tarvitse enään tottua iltoihin yksinäisiin.
                        -Ensin tehdään loppuun laivan työt,
sitten on edessä toiveiden yöt.
                         -Lastit puomin nokassa rantaan liitää.
--Mies kohden tuttua syliä kiitää!!!