Erämiehen taival, lehvistön läpi,
      laaksoon vehreään vie...
               Lammen tyynen pinnan näki,
      viimein loppui tie. 
 
               Mökkinsä uksen avasi, lämmitti
      tuvan takan...
               Rannalle lammen asteli, tavoitti
      veneen kokan.
 
               Souteli keskelle tyynen veden,
      laski pyydyksen sinne.
               Katseli töitä luojan käden,
      purppuroi metsäinen rinne.
 
               Uneen tuuditti liplatus vieno,
      vaipui tuhdolle uupunut.
               Soitteli säveltään limisauman pieno,
      ilta oli jo saapunut.