1833522.jpg

   1.          Omisti perhe oliivitarhan, se antoi töitä

    monelle hengelle kylässä Italian.

                Kun uhkasi halla niin valvottiin öitä,

    luki Marian äiti rukousten litanian:

              -Eihän kato meitä pois aja,

    mailman kylmille teille!

               Armias ole lapsilles Luoja,

    siunaa "Herra" maa meille,

               sille anna hallan ja kadon suoja.- 

  2.          -Säästyi pensaat,- vaari vanha riemuitsi.

    -Taas kerran talo tuholta pelastui!-

                 Nuoremmat kypsän sadon talteen korjasi.

    Parhaat oliivit öljyksi puristui.

                 Maria katseli työtä nuorten

    ahkeraa jo aivan.

                 Punastuen muisti illan kaukaisen,

    ja vieraan laivan.

                 Hän muisti myös vaalean miehen,

    silloin niin rakkaan.

                -Sanat surussa sanotut jäähyväisten:

    -Öljyä mukaasi muistoksi pakkaan!- 

  3.             Noin itkien rakkaansa varusti matkaan,

    Maria nuorena neitona.

                  Ei tiennyt mies mitään paluustaan,

     elää  kai pohjoisen poikana.

                  Vaan häntä muistelee vielä Maria, elää

    toisen vaimona ain.

                 -Veljesparvesta niin tummasta, vanhin sinisilmä,

    vaalea on vain.

           ----Vaan oliiviöljyn taas lähetin 

    mä kauas pohjoiseen maahan.

                Siis vaikka armaani mua kaipaiskin,

     hän öljystä lohtua saahan!----