Miettii mies loisteessa nuotion sylissä metsän:
         -Järvelle menen viehettä heittämään.
               Tuumii vielä verkalleen erämies: -kahvit keitän,
         ehdin silti kaloja pyytämään!.
               
               Kun kimmeltää vesi kirkkaana, 
           viuhuu siima ilmassa hopealta loistaen.
               Laskee aurinko iltaan punaisena hehkuvana,
            kalat hyppii paikkansa renkain paljastaen.
 
                  Vapa taipuu kun kala iskee,
           -olisipa kala iso pulska punalihainen.
                   Toivo saaliista mieleen puskee.
           Lohi haviin ui, - jälkeen väsytyksen!
     
                    Tuo tunne raukea voittajan
             nousee rintaan iloisen kalastajan.
                    Viisikiloinen vonkale järven suurin,    
             teki parhaansa kalastaja, -myötä tuurin
        !