Tänään putkahti piirongin
kätköistä esiin todella vanha muisteluruno. Se kertoo ajoista jolloin oltiin vielä nuoria, ja saatiin viettää kesät järven rannalla. Runomittakin on sellainen nuoruudesta kertova.
1. Ongella järvenselän takana oltiin
tukkinipun päällä.
Me kaloja kilvan narrattiin
kauniilla kesäsäällä.
Alle nipun veteen katsottiin,
kuinka ahven väijyi.
Ei huomattu taivaan tummia
pilviä, mustia "häjyi"!
Kumpainenkin kaunista päivää
jatkuvan luuli.
Vaan vaihtui sää,
nousi tuuli!
"Saalis veneeseen, loiki sinäkin
sinne serkku!"
Nyt loppui tämä onkijain
mainio herkku.
2. Kurssi tiukasti kohden tyventä
mökkirantaa.
--Uskotaan, vene vanha kestää
ja kantaa.-
Kun ollaan puolivälissä myrskyävää
selkää.
Ei tunnusta kumpikaan että vähän
pelkää.
Lähestyy suuri aalto velloen,
Kuin vuorenjärkäle.
- "Ponnista kaikki voimasi runnoen,
souda taistele!"
Vene aallon voittaa, mutta samalla
sen kyljet narahtaa!
Puu koitokses' laineiden kuin tuskasta
huutain parahtaa.
3. Kun vene aallolta alas putoaa,
irtoo pohjatappi.
Päällä vesisuihkun se järveen tuiskahtaa,
kuin paidan nappi.
Suihkuaa vesi voimalla reijästä pohjan,
veneessä savolaismallin.
Miten enään voimme voittaa hurjan
aaltoin rallin?
Mutt' pian keksi ratkaisun pulmaan toinen,
kass' peukalovarvas!
Ja oikein hän jäsenen koon tarkalleen
ihan arvas.
Taas oli veneessä pitävä pohjatappi.
-"Ei veisaakkaan meille vielä pappi!"-
4. Viellä hetken aallot hurjasti venhoa heittää.
Tuuli raivoaa, sadepisarat maisemaa peittää.
Vaan viimein taistossa väsyneet laskevat rantaan.
Kahahtaa keula kuin huokaisten valkaman santaan.
Jää vielä ratkaistavaks' turvonneen varpaan pulma.
Kuin kiinni kasvanut paattiin, on kohtalo julma.
Ratkes pulma kuitenkin vaseliinin myötä.
Oltiin voitettu myrsky ja seikkailtu järvenselkää.
- Enään emme liiaksi suuria aaltoja pelkää!-
Kommentit