Istuu rannalla aution saaren,

                     kapteeni haaksirikkoinen,- vuoksi kohtalon julman.

                                    - Miettii kulkua nopean elämänkaaren,

                     edessä lehvistä kyhätyn majan.

 

                                      Lentää iholle meren suolaista usvaa,

                    kuohuu korkeina riutan laineet.

                                     Aalto suureksi rannan matalassa kasvaa.

                    -On kipparin mielessä elon paineet.

 

                                      Huomenna kenties tulee se laiva,

                    joka pelastuksen vihdoin tuo.

                                      Jyrkkä laine, -huomenna onko loiva?

                   - Pääseekö viimein rakkaiden luo!