Runoja ja tarinoita.

ESTHER PURSI.

2011-05-23T12:48:01+03:00

. ESTHERIN ENSI SEILAUS UUDEN OMISTAJAN KERA.

Kaikki oikeudet pidätetään: ilkkahannuniemi@gmail.com

Tumma päivä

2011-05-23T12:47:01+03:00

Eilen kyyhky toista kosi,

kaunis päivä oli tosi.

Tänään harmaat pilvet seilaa,

tummaksi myös mielen peilaa.

Sadepisarat vain maahan entää.

Kyyhky pesällensä suojaan lentää.

Kumara hahmo sateessa kulkee,

synkät aatokset mielestään sulkee.

-- Kotiin jos ehtisi illaksi sentään,

ilman tuliaisia ei jättäisi ketään.

Kupposen kuumaa vielä jos saisi,

ja konjakki ryypyn sen päälle joisi.--

Pian on sama satoi tai paistoi,

juomien aromin suussa kun maistoi.

Armaansa vieressä jos levätä saisi,

niin päivän kauniimman uneksia voisi.

Meri kertoo

2011-05-17T13:44:01+03:00

Suurella ulapalla aalto merta kuohutteli,

siellä se laivoja hurjasti keinutteli.

Laine tullessaan kallioisten luotojen

rosoisia muotoja pyyhki hyväillen.

Lahdelmaan sapuessaan kaisloja kuiskutteli,

viimein taittui kotirantaamme, - liplatteli.

Toi terveiset kaukaa mereltä

ulapan aurinkoiselta kauniilta kesältä.

Meren laineen tervetulleeksi toivotimme.

Rannan kuohuista ennusteen kesästä luimme.

-- Saapuu taas suvi suloinen,

tulee tuuli lempeä pehmoinen. --

Jälleen sorsa ui rantoja kiertäen.

Kaukainen käki kukkuu tulevaisuuden tietäen.

Lämmin on jälleen rannan kivi,

taas kesän toive toteen kävi.

Pienet mailmat

2011-05-04T16:14:01+03:00

Jokainen meistä omassa pienessä

mailmassaan tietään polkee.

Jotkut yksin ja aina ikävässä,

ystävien tiet muualle kulkee.

Toisten mailmoissa iloisissa nuorissa

on aina juhlapäivä hauska.

Soi sävel kepeä tanssilauluissa,

ei tule mieleen suru ei tuska.

Usein näet myös kulkijan kumaraisen

vanhan, surullisen yksinäisen taivaltajan,

keppiinsä nojaavan miehen tai naisen,

joka kuitenkin kieltää toimet auttajan.

On hänenkin pienessä mailmassaan

vielä toiveita jäljellä monta.

Jos vaikka kahvikupposta nauttiessaan

seuraa saisi, se ei lienee mahdotonta.

Vanha talvi

2011-04-19T12:33:01+03:00

Vanha lumi metsään kuoli

se ei kevättä tunne.

Pois on talven murhe huoli,

sulaa viimeiset kinokset tuonne.

Nyt kasvaa vehreä kesanto,

ilmojen lintu tuulessa lentää.

Tuima on haukan katsanto,

päivä eineetön iltaan rientää.

Kaatuneen puun rungon suojassa,

lymyää kevät niin arka.

Siellä tieheiden oksien katveessa,

pelkää - pakkasyö tuleeko tiukka.

Ohi piilon hallayö astuu,

hengissä säilyy kevään kettu.

Aina joskus tuurilla pelastuu,

jos toive on hyvin piilotettu!

Pahanilman lintu

2011-04-07T15:57:01+03:00

Pahanilman lintu lentää siellä

sateisen ilman keskellä liitää.

Kevätmysky pauhaa merellä,

lintu vaan innoissaan kiitää.

Murheissaan mailma sateina itkee

yrittäen pestä saasteita pois.

Öljytuhoja ja ydinsaasteita mailma kitkee,

Jotta iloisemmin kevätlinnun laulu sois.

Vaan lintu lentää- myrskylintu-

korkealla tuulen pyörteissä ratsastaa.

Tuolla alhaalla kärsii maan kontu,

myrskylintu maita katsastaa.

Montako ydinturmaa maa vielä kestää?

Paljonko öljyä meret sietää?

Ei lintu voi tyhmyyttä estää.

Ei maapallon kestävyyttä tietää!

Kevätpäivä

2011-04-06T16:18:01+03:00

Luota koivun taimen nuoren

löytyi kaunis kukka kevään.

Tuolta takaa talven vuoren

löysin sen kukan erään.

Toivio laulun lauloin sille

kauniista päivistä kesän.

Nauroi harakka noille unelmille.

Ahkera peippo rakensi pesän.

Päivä kiirehti kohti iltaa

päivä kirkas ja nopea.

Teki hämärä yölle siltaa

yö oli kylmä ja kolea.

Harakan nauru taukosi yöksi,

peippo painautui siipensä suojaan.

Kukka sulki terälehtensä nupuksi,

uskoi uuteen päivään ja luojaan.

Vanhat urhot

2011-03-30T23:22:01+03:00

Sellaiset harmaapartaiset vanhat urhot,

metsään kuuluvat tai merelle.

Metsään missä asuvat teerikukot,

tai selälle meren, siellä tuuli tuoksuu suolalle.

Sillä kaupungissa olemme aina,

kuin orpoja tai eksyneitä.

Merellä tai metsässä huolet ei paina,

Vaikka savu silmissä kirvelee, ei haittaa meitä.

Helpompi on kätkeä kaipuun kyyneleet,

savussa iltaisen nuotion tulen.

Merellä vastatuulessa posket kostuneet

peittää, vedoten voimaan tuulen.

Siellä taipaleilla unohtuu maiset tuskat,

silmä maiseman rauhan tapaa.

Vehreät metsät ja taivaanrannan iltaruskot,

vanha urho taas on vapaa.

Kumara kuusi

2011-03-21T20:04:01+02:00

Kumarassa kuin vanha runkonsa

joskus murtanut kuusi.

Seisoo mennyt talvi auringossa

-on kevät uusi.

Tulee etelästä lämmin tuuli

ja talvi hiljaa itkee.

Minä keväässä myös rämmin,

luen allakkaa aikain kirjaa.

Nyt alkaa kevät sanovat ennustajat,

nuo säänaiset kaikken tietävät.

Aikaa kevääseen kelloissa siirretään,

jo muuttolinnut korkealla kiertelevät.

Sydän sulaa kylmässä kulkijan

kun aurinko rintaan paistaa.

Virittää laulun suu vaeltajan,

hän huulillaan kevät tuulen maistaa.

Kevättä kohti

2011-03-08T11:15:01+02:00

Nyt onko hetki, keväälle aika sanoi,

jokos aloitetaan kevät työt?

Vaan kevät ajalta taas anoi:

-vielä liian pitkät on yöt.

Lunta on vielä liikaa,

ei vielä voi soida kevätvirsi.

Ei näy vielä kevään taikaa,

ei vielä ole sulanut kirsi.

Jatkoi aika matkaansa verkkaan,

harkiten kovasti oikeaa hetkeä.

Puntaroi ja mietti tarkkaan,

joko voisi suunnitella kevätretkeä.

Kevät rinnassaan riemuitsi kirkkaudesta,

jonka aika joka päivä pimeydeltä voitti.

Molemmat nautti kevään raikkaudesta,

Viimein lempeämpi tuuli puissa soitti.