Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Runoja ja tarinoita.
23.05.2011 - 12:48

             

   .          ESTHERIN ENSI SEILAUS UUDEN OMISTAJAN KERA.

            Kaikki oikeudet pidätetään: ilkkahannuniemi@gmail.com

 

 

Kategoria: Kirjallisuus 18 kommenttia Kommentoi
23.05.2011 - 12:47
             Eilen kyyhky toista kosi,
             kaunis päivä oli tosi.
             Tänään harmaat pilvet seilaa,
             tummaksi myös mielen peilaa.
 
             Sadepisarat vain maahan entää.
             Kyyhky pesällensä suojaan lentää.
             Kumara hahmo sateessa kulkee,
             synkät aatokset mielestään sulkee. 
 
           -- Kotiin jos ehtisi illaksi sentään,
             ilman tuliaisia ei jättäisi ketään.
             Kupposen kuumaa vielä jos saisi,
             ja konjakki ryypyn sen päälle joisi.--
 
              Pian on sama satoi tai paistoi,
              juomien aromin suussa kun maistoi.
              Armaansa vieressä jos levätä saisi,
              niin päivän kauniimman uneksia voisi. 
Kategoria: runot 0 kommenttia Kommentoi
17.05.2011 - 13:44

                Suurella ulapalla aalto merta kuohutteli,

                siellä se laivoja hurjasti keinutteli.
                Laine tullessaan kallioisten luotojen
                rosoisia muotoja pyyhki hyväillen.

 
                Lahdelmaan sapuessaan kaisloja kuiskutteli,
                viimein taittui kotirantaamme, - liplatteli.  
                Toi terveiset kaukaa mereltä
                ulapan aurinkoiselta kauniilta kesältä.

 
                Meren laineen tervetulleeksi toivotimme.
                Rannan kuohuista ennusteen kesästä luimme.
             -- Saapuu taas suvi suloinen,
                tulee tuuli lempeä pehmoinen. --

 
                Jälleen sorsa ui rantoja kiertäen.
                Kaukainen käki kukkuu tulevaisuuden tietäen.
                Lämmin on jälleen rannan kivi,
                taas kesän toive toteen kävi. 
Kategoria: runot 0 kommenttia Kommentoi
04.05.2011 - 16:14

                Jokainen meistä omassa pienessä 

                mailmassaan tietään polkee.
                Jotkut yksin ja aina ikävässä,
                ystävien tiet muualle kulkee.

 
                Toisten mailmoissa iloisissa nuorissa
                on aina juhlapäivä hauska.
                Soi sävel kepeä tanssilauluissa,
                ei tule mieleen suru ei tuska.

 
                Usein näet myös kulkijan kumaraisen
                vanhan, surullisen yksinäisen taivaltajan,
                keppiinsä nojaavan miehen tai naisen,
                joka kuitenkin kieltää toimet auttajan.

 
                On hänenkin pienessä mailmassaan
                vielä toiveita jäljellä monta.
                Jos vaikka kahvikupposta nauttiessaan
                seuraa saisi, se ei lienee mahdotonta.    
Kategoria: runot 0 kommenttia Kommentoi
19.04.2011 - 12:33

               Vanha lumi metsään kuoli

               se ei kevättä tunne.
               Pois on talven murhe huoli,
               sulaa viimeiset kinokset tuonne.

 
               Nyt kasvaa vehreä kesanto,
               ilmojen lintu tuulessa lentää.
               Tuima on haukan katsanto,
               päivä eineetön iltaan rientää.

 
               Kaatuneen puun rungon suojassa,
               lymyää kevät niin arka.
               Siellä tieheiden oksien katveessa,
               pelkää - pakkasyö tuleeko tiukka.

 
               Ohi piilon hallayö astuu,
               hengissä säilyy kevään kettu.
               Aina joskus tuurilla pelastuu,
               jos toive on hyvin piilotettu!
Kategoria: runot 2 kommenttia Kommentoi
07.04.2011 - 15:57
             Pahanilman lintu lentää siellä
             sateisen ilman keskellä liitää.
             Kevätmysky pauhaa merellä,
             lintu vaan innoissaan kiitää.
 
             Murheissaan mailma sateina itkee
             yrittäen pestä saasteita pois.
             Öljytuhoja ja ydinsaasteita mailma kitkee,
             Jotta iloisemmin kevätlinnun laulu sois.
 
             Vaan lintu lentää- myrskylintu-
             korkealla tuulen pyörteissä ratsastaa.
             Tuolla alhaalla kärsii maan kontu,
             myrskylintu maita katsastaa.
 
             Montako ydinturmaa maa vielä kestää?
             Paljonko öljyä meret sietää?
             Ei lintu voi tyhmyyttä estää.
             Ei maapallon kestävyyttä tietää!
Kategoria: runot 0 kommenttia Kommentoi
06.04.2011 - 16:18

               Luota koivun taimen nuoren

               löytyi kaunis kukka kevään.
               Tuolta takaa talven vuoren 
               löysin sen kukan erään.

 
               Toivio laulun lauloin sille
               kauniista päivistä kesän.
               Nauroi harakka noille unelmille.
               Ahkera peippo rakensi pesän.  

 
               Päivä kiirehti kohti iltaa
               päivä kirkas ja nopea.
               Teki hämärä yölle siltaa
               yö oli kylmä ja kolea.

 
               Harakan nauru taukosi yöksi,
               peippo painautui siipensä suojaan.
               Kukka sulki terälehtensä nupuksi,
               uskoi uuteen päivään ja luojaan.   
Kategoria: runot 0 kommenttia Kommentoi
30.03.2011 - 23:22

          Sellaiset harmaapartaiset vanhat urhot,

           metsään kuuluvat tai merelle.
           Metsään missä asuvat teerikukot,
           tai selälle meren, siellä tuuli tuoksuu suolalle.

 
           Sillä kaupungissa olemme aina,
           kuin orpoja tai eksyneitä.
           Merellä tai metsässä huolet ei paina,
           Vaikka savu silmissä kirvelee, ei haittaa meitä.

 
           Helpompi on kätkeä kaipuun kyyneleet,
           savussa iltaisen nuotion tulen.
           Merellä vastatuulessa posket kostuneet 
           peittää, vedoten voimaan tuulen.

 
           Siellä taipaleilla unohtuu maiset tuskat,
           silmä maiseman rauhan tapaa.
           Vehreät metsät ja taivaanrannan iltaruskot,
           vanha urho taas on vapaa.  
Kategoria: runot 2 kommenttia Kommentoi
21.03.2011 - 20:04

                          Kumarassa kuin vanha runkonsa  

                          joskus murtanut kuusi.

                          Seisoo mennyt talvi auringossa 
                          
                           -on kevät uusi.
        
 
                Tulee etelästä lämmin tuuli
           ja talvi hiljaa itkee.
                Minä keväässä myös rämmin,
           luen allakkaa aikain kirjaa.

 
                Nyt alkaa kevät sanovat ennustajat,
           nuo säänaiset kaikken tietävät.
                Aikaa kevääseen kelloissa siirretään,
           jo muuttolinnut korkealla  kiertelevät.     
 
                 Sydän sulaa kylmässä kulkijan
           kun aurinko rintaan paistaa.
                  Virittää laulun suu vaeltajan,
           hän huulillaan kevät tuulen maistaa. 
Kategoria: runot 0 kommenttia Kommentoi
08.03.2011 - 11:15

                              Nyt onko hetki, keväälle aika sanoi, 

                               jokos aloitetaan kevät työt?

                               Vaan kevät ajalta taas anoi:
            
                               -vielä liian pitkät on yöt.

 
                  Lunta on vielä liikaa,
             ei vielä voi soida kevätvirsi.
                 Ei näy vielä kevään taikaa,
             ei vielä ole sulanut kirsi.

 
                 Jatkoi aika matkaansa verkkaan,
           harkiten kovasti oikeaa hetkeä.
                 Puntaroi ja mietti tarkkaan,
           joko voisi suunnitella kevätretkeä.

 
                 Kevät rinnassaan riemuitsi kirkkaudesta,
           jonka aika joka päivä pimeydeltä voitti.
                 Molemmat nautti kevään raikkaudesta,
           Viimein lempeämpi tuuli puissa soitti.      
Kategoria: runot 0 kommenttia Kommentoi
01.03.2011 - 17:18
                Kevään henki kera auringon kurkisti
          tuolta takaa tiheän lähimetsän.
                Hetken katsellen se sieltä tarkisti,
          joko Suomi saisi kevät kesän.
    
                Pois kääntyi vielä henki syvään
           huokaisten, auringon peittäessä pilven.
                Meni piiloon sinne syvälle metsään,
          siellä oli viettänyt koko talven.
 
                Vaan huomasi jo katselija
           myönteisen hymyn hengen huulilla.
                Henki on ilmojen taitelija,
           metsää laulattaa näillä tuulilla:
 
                - Pian tulee taas kevät uusi. -
           Sen lupasi kevään henki.
                - Ensin riisuu valkean takin kuusi
           sitten soittaa puro, - kevään renki. -
Kategoria: runot 1 kommentti Kommentoi
22.02.2011 - 17:14
             Ei ole Suomen kansa
             oppinut mitään Ruotsin mallista.
             Tänne tehdään ihmisistä ansa
             kaiken mailman vieraista roduista!
 
             Maahanmuuttajia otetaan tänne pikavauhtia,
             kaikilla lennoilla ongelma maista.
             Ne on laiskoja työtä vieroksuvia, 
             eikä välitä mitään Suomen laista!
 
             Mikä vaivaa päättäjäin talonpoikais järkeä!
             Pitäisi jo älytä rajat sulkea.
             Ei riitä viisaalta näyttäen olla tärkeä.
             Vartioiden pitäsi taas rajoja kulkea!
 
             Jos homma jatkuu vielä näin,
             ollaan pian pahassa pulassa. 
             Talous sekaisin ja naama väärin päin,
             olisi ikävä asua Suomessa! 
Kategoria: runot 0 kommenttia Kommentoi
19.02.2011 - 14:06
              Kirkkain värein leiskuu revontuli,
       taas kerran taivasta värittäen.
              Sydän jäinenkin hehkussaan suli,
       taikaa lapin loitsun toistaen.
 
               Hangen timantit hehkuen kiiltää,
       kaunis on tunturin jäinen pinta,
               Sielu suuresta onnesta kiittää,
       yötä valaisee linnunradan panta.
 
                Porotokkaa johtaa kellokkaan kello,
        iloista lapin rytmiään toistaen.
                Soi säveltään tunturituulen sello,
        murheet kaikki mielistä poistaen.
 
                Tätä kaikkea ihailen tovin,
        kunnes etelään jälleen kaipaan.
                Sinne paremmin kuitenkin sovin,
        -soittaa aisakello taas rekilauluaan.
Kategoria: runot 0 kommenttia Kommentoi
16.02.2011 - 14:06
              Untuvainen maininki unen purtta lyö,
        sillä purjehtii unen harmaa ukko.
              Iltaa purjehtii kunnes saapuu yö,
        seilaa kunnes aamua laulaa kukko.
 
              Aamuhämärissä viimein suuntaa valkamaan,
        soutamaan ukko joutuu viimeisen mailin.
               Herättää matkustajat perillä unistaan,
        unipurren laituriin kiinittää, laskee seilin.  
 
               Uniset matkustajat herää vuoteistaan,
        ihmetellen hieromaan unisia silmiään.
               Muistaen vain pienen tovin unestaan,
         he jäävät huoneidensa hämärään.
 
               Unen harmaa ukko kävelee kohden,
         metsän varjoisampaa pimeää puolta.   
               On aika nyt vuorostaan yötyöläisen,
          levätä tovi, ennen uutta purjehdustointa.
 
                Onton suuren puun sisälle ukko,
          ryömii uniaan makeita vetelemään.
               Untaan vartio komea teerikukko,
          Joka saapui asunnonvaltajaa ihmettelemään. 
Kategoria: runot 0 kommenttia Kommentoi
11.02.2011 - 13:23
              Unen maasta jäi mieleeni laulu,
         sitä nyt tässä muistelen.
              Sieltä jäi myöskin huulille nauru,
         siksi vieläkin vähän hymyilen.
 
             -- Hei sinä kulkuri hassunlainen,
         ota päästäs tuo olkihattu.
               Sinähän olet kuin sirkuslainen,
         kun päälläs on merimiesnuttu.
 
               Lienet siepannut sen variksenpelätiltä,
         kun sen kesällä pellolla näit.
               Nyt näytät ihan kunnan elätiltä,
         istumaan penkille siihen kun jäit. 
 
               Entäs sitten nuo juoksutossut,
         ne ei ole talvikengät lain.
               Niille nauraa jo meidän possut,
         kun niissä hiippailet vain.
 
               Tässä sinulle miesten puku
         pue se päällesi heti.
               Ei varmasti kärsi sun vaatetusmaku,
       -- tyyli parempi nyt leiville veti.    
 
               Nyt näytät ihan pehtorille,
         jos katselet noin pitkin nokkavartta.
               Ryhdykin pomoksi meidän rengeille.
         Tässä on sulle tiluksien kartta!    
Kategoria: runot 0 kommenttia Kommentoi
08.02.2011 - 13:14
               Suomen vehreistä metsistä hakee lohtua
       katse monen vanhan vaeltajan.
              Vaikka ei jalka jaksa polkujas astua,
       suo lohtua aamun kaste ja hämy illan.
 
               Haaveissaan yhä laaksojes aamuista herää,
       tuo metsänkävijä niin viisas vanha.
               Vielä unelmissaan marjoja mättäiltä kerää,
       yhä soittaa puiden latvoissa tuuli lauha.
 
               Aurinko kun jälleen kevättä lupaa,
       niin jotain rinnassaan taas liikahtaa.
               Taas kaipuun metsiin hän tapaa,
       sitä aina mukanaan syömessään kantaa.
              
 
               Talvellakin, jos vaeltaja silmänsä sulkee,
       on mies jälleen vihreällä tiellä.
               Nauttien metsän tuoksussa hän kulkee,
       onni asuu sydämessään jälleen siellä.  
Kategoria: runot 0 kommenttia Kommentoi
03.02.2011 - 13:22
                  Viikinki vihoissaan miekkaansa tarttui,
           Runoilijan sisältään pois hävitti.
                   Miehen kokemukset toimessa karttui,
          - kotona vaimo kärsivällinen odotti.
 
                   Soti sotansa viikinki monet,
           ei runoja, vaan sotaan värväsi.
                    Näki sodassa monet painajaisunet,
          - taistossa synkät mietteet pois sysäsi! 
 
                     Ikävä kovasti kotiin ajoi,
           nyt kirjoitti kaipuustaan runosen.
                     Vaan ensin voitonmaljan joi,
           - vasta sitten työnsi vesille venhosen.
 
                     Yöllä keulassa nukkui runoilija.
            Päivällä peräsimessä hurja viikinki.
                      Keulassa vaahtosi kaipuun kuohuja,
           - venettä keinutti ikävän maininki.
                      
                       Kotirantaan kun saapui pursi,
            astui veneestä runoileva soturi.
                       Matka mieheltä sydämen mursi,
           - turvapaikka oli viimeinkin kotilaituri.    
Kategoria: runot 0 kommenttia Kommentoi
02.02.2011 - 12:11
              Tuli talviyön taivaltaja kylmästä,
        Huuraisena ja kuuraisena saapui.
              Haroi partaa puhtaaksi jäästä,
         takalle hakeutui, jossa tuli hiipui.
 
              Siinä sulatteli jäisen muotonsa,
         meitä kaikkia katseli hämillään.
              Kertoi sitten talolle tietonsa,
          mitä talvesta tiesi ympärillään.
 
               Kylmää kestää vielä tovin,
           sitten lämpenee aika rivakasti.
               Näin minä kera haltijan sovin,
           että kevät tulee nopsasti!
 
                Vaan kelit ovat vaihtuneet,
           täällä ihan pysyvän laatuisesti.
                kas' kun napajäät ovat sulaneet,
           osa sademetsistä hävinnyt ikuisesti! 
 
                Muotonsa sulatettuaan lähti taivaltaja,
           kylille totisia uutisiaan kertomaan.
                Tuo maapallon tuskan oivaltaja,
           lähti uudestaan kylmässä kulkemaan!!!  
Kategoria: runot 2 kommenttia Kommentoi
31.01.2011 - 13:31
         Juuri kun katsottiin telkkarista
      temppuja taitavan kiiinalaisen taisteluninjan.
         Sähköt katkesi koko huushollista.
      Riennetiin katsomaan tilannetta sähkölinjan!  
 
        Tykkylunta oli painolastina yllä puiden,
      jotka päällä sähkölinjan roikkui.
        Torpan portailla rivi avointen suiden,
      ne tilannetta kurjaa kovasti parkui.
 
        Onneksi ollaan vain köyhää rahvasta,
      ilman suurta taloa ja lehmi-karjaa,
         Ei tarvita meillä lypsykoneita, 
      ei piika, renkiä eikä muuta orjaa!   
 
          Kynttilät esiin ja takkaan puita,
      ei meille helposti kylmä tule,
          eikä vilu kalva taaton luita.
      Lampaantaljan alla ei vari yöllä ole.
 
          Joko huomenna hiihtää linjalle sähkömies?
   -- "Hyvin pärjättiin silloin ennen muinoin".
          Vaari tämän meille kertoa ties:
       "Ei ollut turhia värkkejä" - sanoi äänenpainoin!
 
          On se joskus helpompi olla pikkasen
        köyhä ja vaatimattomista oloista.
           Kuin oikein varakas ja pahuksen
        rikas, niitä löytyy tuolta isoista taloista!  
 
           Niillä on huoli siitä maa-alasta,
        joka on turva-aluetta sähkölinjan vieressä.
           Siitä ei suostuta myymään pientä palasta,
        joka turvaisi kylän pysymään sähköissä!
 
            Nyt ne saavat taas kerran maksaa,
        saituuden seuraukset kera korkojen.
            Kyllä köyhä köllötellä jaksaa,
        meillä lämmitetetään voimalla halkojen!!! 
Kategoria: runot 0 kommenttia Kommentoi
29.01.2011 - 13:01
                Lehahti perho lentoon kesken talven.
          Luokseni lensi kuin vanhan tutun.
                Minä tunnistin heti koiperhosen,
       -- niinpä kerronkin teille jutun.
 
               Perhonen tuli minulle sanomaan:
          " Oon kämppäkaveri mä vain!"
             -- Syksyllä oli tullut asumaan,
            maton mukana sen sain.
 
                Mitä muuta minulle kertoa koitat,
            kun lennät luokse kitaran kaulan?
                Sanotko että vielä kauan soitat,
            ennen kuin keväälle laulun laulan!
 
                Eletään täällä nyt sovussa,
            perhonen ja minä yhdessä.
                Leipäähän riittää toki tuvassa, 
         -- villoja tuolla kaapin kätkössä!    
Kategoria: runot 0 kommenttia Kommentoi
Vanhemmat merkinnät »
Kulkijan saappaat

 

Niin kävi kaukana mies Suomen,

vaan ei luopunut saappaista kiertolaisen.

Tarkasti katsoi tyttäret kylien,

tuli taipaleilta, toi tunturista terveisen.

Lauloi ja joi, tanssi saappaissa samoissa,

-kiertolainen-.

Laski koskia, virtaa souti, lepäsi suvannossa,

-mierolainen-.

Viimein saapui suuren meren rantaan,

paikkansa tiesi löytyvän!

Ei heti siitä pienestä tuvasta kankaan,

vaan meren ulapalta kaukaa näkyvän.

Siks' astui nyt purteen kulkijan saapas,

tuns´riemua miehen rinta!

Hän nosti purjetta, ja silloin huomas;

kannatti jaksaa vuosien hinta.

Vene hiljaa lipuu kohti suurta aavaa.

Lyö sydän, ennen niin levoton, rauhassa.

Vaatteet liiat, kulkijan jos painaa,

voi nyt riisua tuulessa lauhassa.

-Saapaat kuluneet, nekin voi laskea lepoon-.

Saa luottaa vain Luojaan ja purjeiden vetoon.

Ja vasta kun vanhuus jo harmaannuttaa,

hän kääntää kohden kotirantaa.

Mies tiesi kun kiinnittyi keulaköysi.

Mitä elolta haki, sen matkoiltaan mereltä löysi.

Ja saapaskin mahtuu viell jalkaan kuin ennen,

- kun kuljettiin tietä kohden rantaa mennen-.

Nyt horjahtaa hieman käynti, se onko merkki periksi antaa?

Ei! Ainahan merimiestä maissa, huimaa jälki  meren ,

vaan jalka kantaa!

Saapaat suuntaa kuin itsestään kohden

sitä rannan tupaa.

Ei kaivata siinä enää neuvoja kulkijan,

ei tahtoa, eikä lupaa!

 

Ylös maasta

Turmion maasta, ylös nousen tuhkasta,

jos vain rahkeeni kestää, sanoi mies.

Katumuksen kuonasta, vanhasta tuskasta,

oli rakennettu  se painava kipujen ies.

Uutta nyt valan luonnetta lujaa.

Teen punahehkuisen malmin ja laulan:

Muotti uusi olkoon teräksen omaa,

karkaisu miehen kuin parhaimman raudan.

-Taipua saa, mutt' ei taittua koskaan.

Ei mies sodan, eikä rauhan.-

Näin sanoi meille isämme aikoinaan.

Ja neuvosta tuosta yritän pitää kiinni.

Mihin tahansa aijon mä kulkeakaan,

luo ajatus ylväs, -ryhtiä,- uusiin askeliini.

 

NIITYN RANTA.

Niityn rannalla unessa näin,

tunsin tuoksun sen kukkien meden.

Sieltä katsoin merelle päin,

tuuli kirjoili pintaa sen veden.

Kuiski kaiska, loiski laine, kuohu

rannan rajaan.

Uneen minut tuudittele pieneen

kesä majaan.

Valo murtaa uuden päivän,

ja mielen pois unen tieltä.

Mutt' ajatuksiin jättää häivän,

sen kuvan unimaasta sieltä.

Kuiski kaisla, loiski laine, kuohu

rannan rajaan.

Uneen minut tuudittele pieneen

kesä majaan.  

Näin unessa rannalla niityn,

sen vierelle rakensin majaa.

Jo pihalla haaveissain viivyn,

Unelmille ei ole rajaa.

TÄHTIÄ, TÄHTIÄ.

Tähdistä taivaalla noista,

osa joka tuikkii ain',

sydämein tahdilla  rauhatonta

rytmiä ne toistaa vain.

Tähdistä toiset kass' valoaan

aina muistaa hohtaa.

Nekö oppaita on, jotka suuntaan 

oikeaan muita johtaa?

-Jos tähtihin verrata voisi 

kaikkien ihmisten sydämiä.-

Osa suurempi meistä olisi

tähtiä välkkyviä.

Ja harvat, harvat kiintotähtiä  

tasaisia varmoja.

Sentään muutamat, jotka kirkkaina

elossa hehkui, tähdenlentoja.

-Meitä ennen eläneitä sieluja, jotka

tuhansin tuikkein hitaasti unhoon vaipuu.

Linnunrata ois' miljoonine tähtineen,

jotka yli taivaan kaaren taipuu.-

 

Saaren kirkko. (Seilin kirkko)

Temppelin käytävä ja ne ikkunan

pienet lasit;

Loi valoa sinistä kirkkolaivaan,

jonka tuonut oli, joku yksinäinen,

sielu takaa elämän meren,

ja yhtymäkohdan taivaan.

Me istuttiin, -hiljaa, hiljaa.

Ja katsottiin -laivaa, laivaa.

Ajatus karkasi kauas.

Jo mietittiin ...

Kuinka Luoja noin leikkas'

viljaa eloin.

Ja jo ennenkuin kypsyi,-korjas!

Sanoimme kaikki kun astuimme

huoneesta Herran;

Kai tulee aika itsellemme,

ymmärtää kerran.

Miksi kauniisti valoon kirkon, loisti

ne värit aivan.

Samalla lohduttain, murhemielen poisti,

muodot sen yksinäisen merimiehen

tekemän purjelaivan.

Laskuri

 

 

Kävijälaskuri

Viimeisimmät kirjoitukset
Kirjoittaja: ilkka Hannuniemi.

   

Kirjoittaja on entinen merimies/talonmies, joka asuu Raisiossa. On asunut aikaisemmin myös Ruotsissa 4 vuotta ja Tanskassa vuoden. Harrastaa mm. purjehdusta.      Lisäys tehty: 31.1.2009